Ylioppilas 1919
Luutnantti 1918
Kapteeni 1919
Majuri 1925
Everstiluutnantti 1928
Eversti 1939
Kenraalimajuri 1941

Vapaudenristin 2. luokan
Mannerheim-risti 3.8.1941

Pohjois-Karjalan ryhmän komentaja talvisodassa 1939-1940

14. divisioonan (Rukajärven suunnan) ja Ryhmä Raappanan (Ilomantsissa) komentaja 1941-1944

Elämäkertatietoja

Erkki Johannes Raappana syntyi 2.6.1893 Oulujoella Pikkaralan kylän kansakoulun opettajan Juho Raappanan ja tämän puolison Maria Lovisa o.s. Steniuksen esikoisena. Perhe muutti Oulun kaupunkiin Erkin ollessa kolmevuotias. Oulussa isä Juho työskenteli lehtialalla niin toimittajana kuin lehden ja kirjapainon omistajana. Lehtimiesuran päätyttyä Juho Raappana perusti asianajotoimiston. Oulusta perheen tie vei Kemiin vuonna 1907. Takaisin Ouluun palattiin vuonna 1913.

Kemin vuosina Erkki Raappana pääsi koulujen kesälomilla työskentelemään maanmittausapulaisena eri puolilla Tornionjokilaaksoa ja Lappia. Näiltä matkoilta häneen tarttui koko loppuelämään vaikuttanut palava into eräelämään niin metsästyksen kuin kalastuksen merkeissä, jos kohta kalastusharrastukseen vaikutti varmasti myös isän esimerkki.

Koulunkäynti ei ollut matemaattisia oppiaineita lukuun ottamatta Erkin ominta alaa: ehtoja ja luokalle jääntejä tuli. Niinpä hän sai vasta vuonna 1915 yhdentoista kouluvuoden jälkeen suoritetuksi kahdeksan luokkaa oppikoulua. Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessaan hän vieraili luokkatoverinsa Aarne Ericssonin kotona Evon metsäkoululla. Tuolla matkalla hän tapasi Aarnen sisaren Sylvian.

Erkki ei onnistunut ylioppilaskirjoituksissa. Uutta yritystä ei tullut aivan heti, sillä tammikuussa 1916 Erkin tie vei Saksaan Lockstedtiin jääkärien koulutusleirille. Paluu kotimaahan tapahtui vasta helmikuussa 1918. Monet yhteensattumat vaikuttivat siihen, ettei Erkki Raappana käytännössä juuri osallistunut kevään taisteluihin.

Erkki Raappana sairastui kesällä 1918 sekä lavantautiin että ns. espanjantautiin. Pitkällinen sairastelu ja pettymys sotilasuraan vaikuttivat siihen, että Raappana pyysi ja sai toisella yrittämällä eron sotavoimien palveluksesta lokakuussa 1919. Univormuista hän ei kuitenkaan päässyt eroon, sillä saman tien hänestä tehtiin suojeluskuntien päällystökoulun johtaja. Tämän tehtävän päätyttyä syksyllä 1920 kulku suuntautui Joensuuhun, missä Raappana vastaanotti suojeluskuntien paikallispäällikön tehtävän.

Joensuuhun muuttaessaan Erkki oli jo sulhasmies. Kesällä 1915 syntynyt ystävyys Sylvia Ericssonin kanssa oli syventynyt Erkin Suomeen paluun jälkeen nopeasti rakkaudeksi. Kihlajaisia oli vietetty maaliskuussa 1919 ja Joensuuhun tullessaan Erkki tiesi astuvansa pian avioliittoon suuresti rakastamansa ihmisen kanssa. Häät olivat 15.10.1920.

Raappanan mielessä kangastellut sotilasurasta luopuminen jäi taka-alalle keväällä 1921, jolloin hänet nimitettiin rajakomendantiksi Joensuun Rajavartiostoon. Rajavartioston mukana Raappana perheineen - esikoispoika Ermo oli syntynyt Joensuussa syyskuussa 1921 - muutti keväällä 1922 Joensuun lähellä sijaitsevalle Höytiäisen kasarmialueelle, josta tuli perheen koti aina talvisotaan saakka. - Tytär Marjatta syntyi toukokuussa 1925.

Työ piti Erkki Raappanaa paljon poissa kotoaan, ja myös eräharrastukset veivät oman aikansa. Varuskunta- ja sotilaselämän vastapainoksi ja etenkin kesäisten yhteisten hetkien tukikohdaksi muodostui Liperiin rakennettu Kallioniemen huvila. Sinne ajatukset veivät usein myös sotavuosina.

Koko perhe osallistui sotaponnistuksiin. Ermo astui asepalvelukseen talvisodan aikana ja jatkosodan aikana hän taisteli aluksi suomalaisessa SS-pataljoonassa. Sylvia ja Marjatta puolestaan toimivat lottina.

Erkki Raappanan sodanaikaiset ansiot olivat kiistattomat. Pidetyn kenraalin ylle asettui kuitenkin asekätkentäsyytösten myötä synkkä varjo. Vaikka korkein oikeus totesi Raappanan syyllistyneen ainoastaan varomattomuudesta tehtyyn virkavirheeseen, sotilasura oli tullut tuon ajankohdan poliittisissa asetelmissa käytännössä päätökseen. Raappana vapautettiin 'yleisen edun' nimissä palveluksesta 5.5.1949 lukien.

Erkki ja Sylvia Raappana viettivät viimeiset yhteiset vuotensa Liperissä Lohiniemen tilallaan, jonne he muuttivat syksyllä 1949. Terveydellisten ongelmien sävyttäminä vuosina Erkillä riitti kuitenkin aikaa, voimien niin salliessa, osallistua esimerkiksi hänelle tärkeään koiraharrastukseen.

Erkki Raappana kuoli Pohjois-Karjalan keskussairaalassa 14.9.1962. Sylvia Raappana kuoli niin ikään Joensuussa kesällä 1995.

* * *

Lähdekirjallisuus:

Jukka Partanen - Juha Pohjonen - Pasi Tuunainen, E. J. Raappana. Rajan ja sodan kenraali. (Keuruu 2007)


- Takaisin sivun alkuun -
Erkki Raappanan
elämäkertatietoja
«

* * *

Koululaisesta jääkäriupseeriksi

Rajan vartija

Sodan ja vaaran vuodet

Mies ja perhe

Erämies

* * *

Näyttelyn taustaa

Aloitussivulle