Venäläiset Suomessa
·Ihminen on liikkuvainen·

Vaikka Suomi sijaitsee monen mielestä Euroopan syrjäkulmalla, ei maamme ole irti kansainvälisistä taloudellisista tai aatteellisista virtauksista. Sitä se ei ollut myöskään Topeliuksen aikana, ja olihan Topelius kansallisromanttisine näkemyksineen omalla tavallaan yksi todiste aikakauden yleiseurooppalaisista henkisistä suuntauksista.

Suomen asema keisarikunnan osana ja sijainti sen pääkaupungin kyljessä ei voinut olla näkymättä siinä, ketä Suomessa asui ja liikkui. Millään muotoa ei kuitenkaan voida puhua valtavasta venäläisten tai muiden kansallisuuksien sisäänmuutosta.

·Vaaralliset laukkukauppiaat?·

"Ne pitkät, vaaleatukkaiset maakauppiaat, jotka kulkevat ympäriinsä kylissä laukkuselässä ja kutsutaan Laukku-Ryssiksi, eivät ole Wenäläisiä, vaan Karjalaisia, jotka asuvat pohjais-Wenäjässä ja kuuluvat greekalaiseen uskoon."

Luettelo kulkukauppiaista Varoitus kulkukauppiaista Varoitus kulkukauppiaista
Venäläiset kulkukauppiaat olivat etenkin maaseudun väestölle tuttuja jo ruotsinvallan aikana. Vaikka heidän toimintaansa pyrittiin rajoittamaan ja rajoitukset jatkuivat vallanpitäjän vaihduttuakin, kulkukauppiaille löytyi aina asiakaskuntaa. Ymmärrystä heille löytyi myös korkealta valtionhallinnosta, sillä esimerkiksi senaattori ja valtiovaraintoimituskunnan päällikkö J. V. Snellman katsoi kulkukauppiaiden kansansuosion osoittavan heidän tarpeellisuuttaan.

Aivan mitä tahansa kulkukauppiaat eivät saaneet myydä, vaan myyntiartikkelit rajattiin lasi- ja saviastioihin sekä fajanssi- ja kotiteollisuustuotteisiin. Aivan mitä tahansa ei kulkukauppiailta muutenkaan siedetty. 1800-luvun lopun poliittisesti arkoina aikoina heitä epäiltiin asiattomien huhujen levittämisestä, minkä vuoksi heidän kanssakäymistään suomalaisten kanssa haluttiin rajoittaa.

·Juutalaiset·

Juutalaiset Juutalaiset

Topelius kirjoitti Maamme kirjassa säälivästi juutalaisista ja mustalaisista, todetessaan heidän kohdallaan sen, kuinka suuri onnettomuus on olla isänmaata vailla. "Silloin on ihminen juurikuin aavalla merellä: hän ei näe rantaa, hänellä ei ole satama. Hän elää ja kuolee juurikuin vieras maan päällä."

Juutalaisten asettuminen Suomeen oli jo Ruotsin vallan aikana ollut erittäin rajoitettua, eikä heidän asemansa ollut sanottavasti parempi autonomian ajallakaan. Sotaväessä palvelleiden juutalaisten osalta kuitenkin joustettiin: heillä oli oikeus harjoittaa elinkeinojaan myös Suomessa.

Ensimmäiset Suomeen asettuneet juutalaiset tulivat kuitenkin Ruotsin kautta, mutta kristityiksi kääntyneinä: Lyypekin juutalainen Kristoffer Zebulonsson (k. 1697) tuli Suomeen vuonna 1658, kastettiin Turussa samana vuonna ja hyväksyttiin Oulun porvarissäätyyn vuonna 1672. Tämä kristityksi kääntyminen oli varmasti tärkeä seikka myös Sakari Topeliukselle, joka muutoin kirjoitti juutalaisista verraten arvostelevia näkemyksiä - Topelius oli nimittäin edellä mainitun Zebulossonin jälkeläisiä.

Juutalaisten liikkumista ja määriä kontrolloitiin jatkuvasti. Vuonna 1889 annettiin määräys siitä, että senaatille tuli lähettää luettelo niistä läänissä oleskelevista juutalaisista, jotka olivat seuraavana vuonna keisarikunnassa asevelvolliset. - Kuopion kaupungista ja ylipäätään koko läänistä ei juutalaisia löytynyt v. 1900.

·Venäläinen sotaväki·

Venäläinen sotaväki Suomi valloitettiin Ruotsilta sodassa. Vaikka Suomi sai autonomisen aseman keisarikunnassa, maahamme sijoitettu sotaväki muistutti todellisista vallankäyttäjistä. Toki venäläisillä oli sotaväen läsnäololle selkeät sotilaalliset perustelut, sillä Pietarin ja Itämeren liikenteen turvaaminen olivat valtakunnan turvallisuuden kannalta tärkeitä asioita.

Sen lisäksi, että Venäjällä oli joukko-osastoja Suomessa, viranomaiset seurasivat maassamme oleskelevia Venäjän sotavoimien reserviin kuuluneita. Erityisesti päällystöön kuuluvien läsnäolosta raportoitiin säännöllisesti.

·Suomen tataarit·

Suomen tataarit Suurin osa autonomian aikaan Suomeen saapuneista muslimeista oli lähtöisin Venäjältä. Heitä tuli aluksi etenkin sotaväen mukana, mutta joukkoon mahtui muutamia karkotettujakin. Myöhemmin myös kaupankäynti rohkaisi useita tulijoita.

Suurimman muslimiryhmän muodostivat turkinsukuiset tataarit. Heidän joukkoonsa lukeutui myös Hairetdin Saadetdinov. Nizhni Novgorodin läänin Sergatshin kihlakunnasta kotoisin ollut Hairetdin sai 23-vuotiaana vuonna 1905 viiden vuoden passin ja seuraavana vuonna luvan harjoittaa "Suomessa sellaista kauppaa, joka on sallittu ulkomaalaisille tai suomalaisille maalaisasukkaille, joilla ei ole kauppias- tai porvarissäädyn oikeuksia." Näiden asiakirjojen turvin hän päätyi lopulta Kuopioon, missä hän haki torikauppaoikeuksia vuonna 1909. Anomuksen käsittelyyn liittyvien asiakirjojen mukaan kaupungin valtuusmiehet eivät olisi halunneet lupaa "muukalaiselle" - kuten valtuusmiehet anojan määrittelivät - myöntää, koska torikauppa haluttiin säilyttää kaupungin oman vähemmän työkykyisen väestöosan elinkeinona. Mitään laillista estettä luvalle ei kuitenkaan ollut, vaan Hairetdin sai keväällä 1909 luvan torikaupan aloittamiseen. Hänestä tulikin pitkäaikainen tuttavuus Kuopion seudulla asuville.

·Etsintäkuulutus·

Etsintäkuulutus Poliittinen levottomuus Venäjällä ilmeni myös - viranomaisten näkökulmasta katsottuna - rikollisuutena ja terroritekoina. Syyllisten etsintä ulottui Suomea myöten koko valtakuntaan.

Oheisella kuulutuksella tehtiin tunnetuksi joulukuussa 1883 tapahtuneesta everstiluutnantti Sudeikinin murhasta epäiltyä 'nihilisti' Sergei Petroff Degajeffia. Vuonna 1910 muun muassa Aamulehdessä julkaistujen tietojen mukaan Degajeff oli alkujaan ollut uhrinsa Sudeikinin palveluksessa ilmiantajana, mutta paljastunut vakoiltavilleen. Tästä ikään kuin sovituksena ja henkensä säilyttämiseksi Degajeff suostui surmaamaan Sudeikinin. Teon jälkeen hän onnistui pakenemaan Yhdysvaltojen ja Australian kautta Uuteen Seelantiin, missä hän myös kuoli.

Kuten etsintäkuulutuksesta nähdään, kuvankäsittelytaito oli korkealla jo ennen digitaaliaikaa.

·Ulkomaalaiset·

Ulkomaalaiset Passi oli Suomessa matkustavan ulkomaalaisen tärkein asiakirja. Ei kuitenkaan riittänyt, että pelkästään kuljetti sitä mukanaan, vaan passi piti esittää rajalla tullissa sekä sisämaassa poliisiviranomaiselle, mikäli viipyi paikkakunnalla pidempään kuin kaksi päivää. Kahden viikon oleskelu edellytti ilmoittautumista lääninhallitukseen. Yli kuukauden oleskelua varten passi toimitettiin lääninkansliaan, missä matkaajalle annettiin joko oleskelulupa tai lupa matkan jatkamiseksi. Luvat olivat määräaikaisia.

Takaisin sivun alkuun
Suomen rauta
Hallayö
Suomen kielestä
Karjalaisista
Venäläiset Suomessa
Yhteiskunnasta
Yhdistyskeinot
Kirkko ja koulu

* * *

Näyttelyn taustaa
Aloitussivulle