·Juutalaiset·
Topelius kirjoitti Maamme kirjassa säälivästi juutalaisista ja mustalaisista, todetessaan heidän kohdallaan sen, kuinka suuri onnettomuus on olla isänmaata vailla. "Silloin on ihminen juurikuin aavalla merellä: hän ei näe rantaa, hänellä ei ole satama. Hän elää ja kuolee juurikuin vieras maan päällä."
Juutalaisten asettuminen Suomeen oli jo Ruotsin vallan aikana ollut erittäin rajoitettua, eikä heidän asemansa ollut sanottavasti parempi autonomian ajallakaan. Sotaväessä palvelleiden juutalaisten osalta kuitenkin joustettiin: heillä oli oikeus harjoittaa elinkeinojaan myös Suomessa.
Ensimmäiset Suomeen asettuneet juutalaiset tulivat kuitenkin Ruotsin kautta, mutta kristityiksi kääntyneinä: Lyypekin juutalainen Kristoffer Zebulonsson (k. 1697) tuli Suomeen vuonna 1658, kastettiin Turussa samana vuonna ja hyväksyttiin Oulun porvarissäätyyn vuonna 1672. Tämä kristityksi kääntyminen oli varmasti tärkeä seikka myös Sakari Topeliukselle, joka muutoin kirjoitti juutalaisista verraten arvostelevia näkemyksiä - Topelius oli nimittäin edellä mainitun Zebulossonin jälkeläisiä.
Juutalaisten liikkumista ja määriä kontrolloitiin jatkuvasti. Vuonna 1889 annettiin määräys siitä, että senaatille tuli lähettää luettelo niistä läänissä oleskelevista juutalaisista, jotka olivat seuraavana vuonna keisarikunnassa asevelvolliset. - Kuopion kaupungista ja ylipäätään koko läänistä ei juutalaisia löytynyt v. 1900.