"Ne pitkät, vaaleatukkaiset maakauppiaat, jotka kulkevat ympäriinsä kylissä laukkuselässä ja kutsutaan Laukku-Ryssiksi, eivät ole Wenäläisiä, vaan Karjalaisia, jotka asuvat pohjais-Wenäjässä ja kuuluvat greekalaiseen uskoon."

Suomi valloitettiin Ruotsilta sodassa. Vaikka Suomi sai autonomisen aseman keisarikunnassa, maahamme sijoitettu sotaväki muistutti todellisista vallankäyttäjistä. Toki venäläisillä oli sotaväen läsnäololle selkeät sotilaalliset perustelut, sillä Pietarin ja Itämeren liikenteen turvaaminen olivat valtakunnan turvallisuuden kannalta tärkeitä asioita.

Sen lisäksi, että Venäjällä oli joukko-osastoja Suomessa, viranomaiset seurasivat maassamme oleskelevia Venäjän sotavoimien reserviin kuuluneita. Erityisesti päällystöön kuuluvien läsnäolosta raportoitiin säännöllisesti.

Suurin osa autonomian aikaan Suomeen saapuneista muslimeista oli lähtöisin Venäjältä. Heitä tuli aluksi etenkin sotaväen mukana, mutta joukkoon mahtui muutamia karkotettujakin. Myöhemmin myös kaupankäynti rohkaisi useita tulijoita.

Suurimman muslimiryhmän muodostivat turkinsukuiset tataarit. Heidän joukkoonsa lukeutui myös Hairetdin Saadetdinov. Nizhni Novgorodin läänin Sergatshin kihlakunnasta kotoisin ollut Hairetdin sai 23-vuotiaana vuonna 1905 viiden vuoden passin ja seuraavana vuonna luvan harjoittaa "Suomessa sellaista kauppaa, joka on sallittu ulkomaalaisille tai suomalaisille maalaisasukkaille, joilla ei ole kauppias- tai porvarissäädyn oikeuksia." Näiden asiakirjojen turvin hän päätyi lopulta Kuopioon, missä hän haki torikauppaoikeuksia vuonna 1909. Anomuksen käsittelyyn liittyvien asiakirjojen mukaan kaupungin valtuusmiehet eivät olisi halunneet lupaa "muukalaiselle" - kuten valtuusmiehet anojan määrittelivät - myöntää, koska torikauppa haluttiin säilyttää kaupungin oman vähemmän työkykyisen väestöosan elinkeinona. Mitään laillista estettä luvalle ei kuitenkaan ollut, vaan Hairetdin sai keväällä 1909 luvan torikaupan aloittamiseen. Hänestä tulikin pitkäaikainen tuttavuus Kuopion seudulla asuville.

Poliittinen levottomuus Venäjällä ilmeni myös - viranomaisten näkökulmasta katsottuna - rikollisuutena ja terroritekoina. Syyllisten etsintä ulottui Suomea myöten koko valtakuntaan.

Oheisella kuulutuksella tehtiin tunnetuksi joulukuussa 1883 tapahtuneesta everstiluutnantti Sudeikinin murhasta epäiltyä 'nihilisti' Sergei Petroff Degajeffia. Vuonna 1910 muun muassa Aamulehdessä julkaistujen tietojen mukaan Degajeff oli alkujaan ollut uhrinsa Sudeikinin palveluksessa ilmiantajana, mutta paljastunut vakoiltavilleen. Tästä ikään kuin sovituksena ja henkensä säilyttämiseksi Degajeff suostui surmaamaan Sudeikinin. Teon jälkeen hän onnistui pakenemaan Yhdysvaltojen ja Australian kautta Uuteen Seelantiin, missä hän myös kuoli.

Kuten etsintäkuulutuksesta nähdään, kuvankäsittelytaito oli korkealla jo ennen digitaaliaikaa.

Passi oli Suomessa matkustavan ulkomaalaisen tärkein asiakirja. Ei kuitenkaan riittänyt, että pelkästään kuljetti sitä mukanaan, vaan passi piti esittää rajalla tullissa sekä sisämaassa poliisiviranomaiselle, mikäli viipyi paikkakunnalla pidempään kuin kaksi päivää. Kahden viikon oleskelu edellytti ilmoittautumista lääninhallitukseen. Yli kuukauden oleskelua varten passi toimitettiin lääninkansliaan, missä matkaajalle annettiin joko oleskelulupa tai lupa matkan jatkamiseksi. Luvat olivat määräaikaisia.