Karjalaisista
·Kansamme itäinen heimo·

"Suomen kansa on puun kaltainen, joka levittää juuriansa maahan. Suurimmat ja voimallisimmat  juuret ovat kaksi heimolaista, mutta kauan erillään ollutta kansakuntaa, jotka nyt ovat yhdistyneinä, nimittäin Karjalaiset ja Hämäläiset." ... "Muinoin oli paljo riitaa näiden kansain välillä, mutta nyt ne ovat kauan eläneet rauhassa toistensa vieressä, kuitenkin luopumatta visseistä erilaisuuksistaan, joista he helposti voidaan tuntea."

Kaksi suurta heimoa yhdistyneenä - siinä oli Topeliuksen kaunis ajatus. Todellisuudessa kulttuuriset epäluulot ainakin karjalaisia itseään kohtaan olivat kuitenkin totta. Epäluuloilla oli myös poliittisia piirteitä, jotka nojasivat karjalaisia ja venäläisiä yhdistävään uskontoon.

·Karjalaiset matkakuvauksessa·

"Karjalainen on juurikuin päivänpuoli Suomen kansasta: avomielinen, kohtelias, vilkas ja kevytmielinen, helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen kuin lapsi, ei kuitenkaan ilman Suomalaisen itsepintaisuutta, mutta herkäs oppimaan ja varustettu lahjoilla, jotka ainoastaan tarvitsevat hyvää kasvatusta, joka asettaisi hänet kansansa parhaiden sekaan."

Karjalaiset matkakuvauksessa Karjalaiset matkakuvauksessa Karjalaiset matkakuvauksessa

Topelius näki Suomen kansan elinvoimaisimpina juurina kaksi heimoa, hämäläiset ja karjalaiset. Vaikka nämä ennen erillään eläneet ja välillä riitaa pitäneet "kansakunnat" olivat sittemmin yhdistyneet rauhalliseen rinnakkaiseloon, oli molemmat helposti edelleen tunnistettavissa "visseistä erilaisuuksistaan".

Viittaukset fyysisiin eroihin Topelius jätti kuitenkin vain puolentoista tekstirivin varaan. Sitä enemmän hän uhrasi tilaa henkisten ja sosiaalisten ominaisuuksien vertailuun ja kuvaamiseen. Topeliuksen johtopäätöksiä ja näkemystä karjalaisista voisi pitää isällisinä. Hänelle karjalaiset olivat kaupankäyntiin taipuvaisia iloisia, mutta ymmärtävää ohjausta tarvitsevia luonnonlapsia.

Topelius ei ollut ainoa, joka ylisti karjalaisissa näitä luonteenpiirteitä. Suomalaisuutta rakennettaessa tuli Kalevalan keskeiset runot taitava kansa saattaa tutuiksi muille suomalaisille, ja siinä tehtävässä oli yleistajuisilla kirjoituksilla tärkeä rooli. Oheiset esimerkit Kansanvalistusseuran kalenterissa v. 1896 julkaistusta I. K. Inhan kertomuksesta kuvituksineen muokkasivat varmasti lukijoiden mielikuvia runonlaulajien heimosta.

·Vilkkaita ja eloisia·

Kivennavan markkinoista Karjalaisten nuorisoseuroista

Topeliuksen näkemykset karjalaisten iloisuudesta, vilkkaudesta ja kaupantekijän taidoista ovat elinvoimaisia myös tänä päivänä: niitä käytetään niin mainonnassa kuin juhlapuheissa ja niitä toistavat myös vaikkapa pohjoiskarjalaiset kuvaillessaan kotiseutunsa väestöä. Toki näkemykset saivat vastakaikua myös Topeliuksen aikalaisissa. Tämä näkyy esimerkiksi oheisissa lehtiartikkeleissa, joista toinen kertoo Kivennavan ensimmäisistä toripäivistä v. 1896 ja toinen pohtii nuorisoseuratoiminnan menestymisen edellytyksiä Raja-Karjalassa.

·Ortodoksit·

Ortodoksit Suomen siirtyessä Venäjän alaisuuteen, maassa oli ainoastaan Ilomantsin ja Taipaleen ortodoksiset seurakunnat. Viipurin läänin liittäminen Suomen yhteyteen moninkertaisti sekä seurakuntien että ortodoksien määrän. Lisäksi Suomeen siirtyi Venäjältä tähän kirkkokuntaan kuuluneita virkamiehiä, sotilaita ja kauppiaita.

Ortodoksien asema ei välttämättä ollut helppo. Kirkkokunnan leimautuminen Venäjään sai poliittisia ulottuvuuksia, jotka syvensivät ortodokseja ja samalla varmasti myös karjalaisia kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Toisaalta moni ortodoksi halusi korostaa suomalaisuuttaan liittymällä evankelisluterilaiseen kirkkoon sen jälkeen kun se vuonna 1905 uskonnonvapauslain myötä kävi mahdolliseksi.

·Historiallista taustaa kuvernöörin kertomana·

Historiallista taustaa kuvernöörin kertomana Kuopion läänin kuvernööri kertasi vuoden 1902 vuosikertomuksessaan lääninsä historiaa ja mainitsi siinä yhteydessä lyhyesti myös lääninsä karjalaisväestön. Kuvernööri selkeästi niputti yhteen karjalaisuuden ja ortodoksisuuden.

·Outoja tapoja·

Outoja tapoja Ei ole syytä epäillä, etteikö 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun julkaisuista löytyisi myös kriittisiä arvioita Karjalasta ja karjalaisista. Yleisiä ne eivät välttämättä kuitenkaan ole. Vuonna 1894 Vienan Karjalassa ja Vienanmerellä käyneen lintutieteilijän, sittemmin professoriksi edenneen Kaarlo Eemeli Kivirikon (aik. Stenroos) matkakertomuksessa päähuomion varastaa matkakohteen luonnonkauneus, jota kertoja ylistää sivu toisensa jälkeen. Paikallisille ihmisille hän ei juuri uhraa yhtä sivua enempää, muistaen kuitenkin kiittää näiden ystävällisyyttä ja luonnossa liikkumisen taitoa. Sen sijaan ihmisten tavat ja elinolosuhteet saavat osakseen lievää kummeksuntaa.

·Karjalan kielen murteet·

Karjalan kielen murteet Karjalan kieleen kohdistui suurta tieteellistä kiinnostusta 1800-luvun jälkipuoliskolta alkaen. Arvid Genetz, K. F. Karjalainen ja monet muut keräsivät laajoja sana- ja murrekokoelmia eri puolilta Karjalaa. Keruutyö jatkui vielä itärajan sulkeuduttuakin, kohdistuen Suomen Raja-Karjalan väestöön ja Itä-Karjalasta tulleisiin pakolaisiin.

Keruutyö tuotti valtavan aineiston, jonka järjestäminen ja jalostaminen erilaisiksi julkaisuiksi on vaatinut paljon työtä. Tehdyn työn laajuutta osoittaa myös Karjalan kielen sanakirjan sanakokoelma, joka on jäljenteinä talletettu Joensuun maakunta-arkistoon. Kokoelman laajuus 17 hyllymetriä, käsittäen 210 säilytysyksikköä. Alkuperäistä aineistoa säilytetään Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa Helsingissä.

·Kalevalan päivän viettoa·

Kalevalan päivän viettoa Kalevalan runot ja kantele - kaksi asiaa, jotka vievät ajatuksia jonnekin Karjalaan. Tapahtuiko näin Koveron nuorisoseuran Kalevala-juhlassa maaliskuussa 1912, sitä emme tiedä. Joka tapauksessa seuran johtokunnan päätöksellä runot ja musiikki otettiin osaksi juhlan ohjelmistoa.

·Karjalaisten laulu·

Karjalaisten laulu Nurmeksessa v. 1854 syntynyt säveltäjä P. J. Hannikaisen säveltämän Karjalaisten laulun ensimmäinen versio syntyi v. 1881, mutta lopullisen muotonsa laulu sai vasta v. 1899. On arvioitu, että Hannikaiselle Karjala tarkoitti tässä yhteydessä Laatokan ja Vienan Karjalan sijasta ennen kaikkea hänen kotimaakuntaansa Pohjois-Karjalaa. Jos näin oli, osoittaa laulu ja sen saama suosio sen, kuinka karjalainen identiteetti sai kansallis- ja maakuntahengen siivittämänä kasvualustaa myös uusilla alueilla ja uusien ihmisten keskuudessa. - Karjalaisten laulusta tuli säännöllinen osa myös Mulon Nuorisoseuran järjestämien tapahtumien aloitusta.

·Historia kunniaan·

Historia kunniaan Maakunnallisen identiteetin rakentamiseen on liitettävissä myös pyrkimykset Pohjois-Karjalan Historiallisen seuran perustamiseksi v. 1903. Ensimmäinen yritys kuitenkin epäonnistui. Kenraalikuvernööri oli jättänyt anomuksen Keisarillinen Majesteetin "armossa päätettäväksi", ja koska viimeksi mainittu jätti anomuksen huomioon ottamatta, ei Keisarillinen Senaatti voinut tehdä muuta kuin hylätä anomuksen. Myöhemmin tehty uusi yritys menestyi paremmin ja seuran säännöt vahvistettiin 26.10.1905.

Takaisin sivun alkuun
Suomen rauta
Hallayö
Suomen kielestä
Karjalaisista
Venäläiset Suomessa
Yhteiskunnasta
Yhdistyskeinot
Kirkko ja koulu

* * *

Näyttelyn taustaa
Aloitussivulle